Tämä taivas, tämä maa

Olin hiihtämässä ladulla, jossa yhdessä kohtaa mahtava mäntymetsä oli kaadettu ja latu kulki nyt hakkuuaukean poikki. Paksu lumikerros peitti kannot ja muut maahan jääneet hakkuutähteet. Vain muutamia harvoja puita kohosi lumen yläpuolelle. Kiinnitin huomiota näihin puihin, jotka osoittautuivat suurimmaksi osaksi olevan katajia. Lumi painoi sitkeitä puita ja ne olivat aivan painuksissa suuren lumikuorman alla.

Mieleeni tuli laulun sanat:

"Tääl on pelloiksi kuokittu soita, 

Täällä korpia raivattu on. 

Tätä kansaa ei vastukset voita, 

Se on sitkeä, taipumaton. 

Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, 

Katajaista se on ja se kestää vaan"

Samalla muistin yhden talollisen perheen Lappeelta. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, neljä tyttöä ja neljä poikaa, joista kaikki kuolivat alle 22-vuotiaina. Lapsista kaksi kuoli alle kuukauden ikäisenä pistokseen, yksi kuoli tuhkarokkoon puoli-vuotiaana, 2-, 4- ja 7-vuotiaat kuolivat kurkkumätään marraskuussa 1854, 12-vuotias kuoli vatsatautiin ja 22-vuotias viimeisenä vesitautiin. Molemmat vanhemmat kuolivat suurten näläkävuosien aikana syyskuussa 1867, isä keuhkotautiin ja äiti pistokseen.

Ei se elämä ollut helppoa talollisten perheissä. Tämä perhe sammui tähän, mutta molempien vanhempien sisarukset jatkoivat sukua, vaikka ei heilläkään mitään helppoa ollut, kun lapsikuolleisuus oli suurta sekä taudit ja katovuodet verottivat osansa. Palkollisilla ja muilla itsellisillä asiat olivat usein vielä huonommin.

Elämä jatkui ja jatkuu edelleen ja välillä aurinkokin paistaa.

Koko laulu:

Tämä taivas, tämä maa 

Tääll' on pelloiksi kuokittu soita, 

Täällä korpia raivattu on. 

Tätä kansaa ei vastukset voita, 

Se on sitkeä, taipumaton. 

Aina uudestaan kyntää, ja kylvää se maan, 

Pistää pettua leipään, jos tarvitaan, 

Kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa. 

Sadon kultaisen kantaa maa. 

Kerto: 

Tämä taivas, tämä maa, 

Sillä arvoa on pysyvää. 

Tämä taivas, tämä maa 

Sukupolvelta toiselle jää. 

Talvet pitkät on ankarat täällä, 

Pellot peittelee hanki ja jää. 

Töitä tehtävä on joka säällä,  

Vaikka kylmääkin ois, pimeää 

Kevään tullen, kun aurinko yön alistaa, 

Silloin versovat ruohot ja kukkii maa, 

Silloin pohjolan valkeat yöt lumoaa, 

Valon voimia ihminen saa. 

Kerto: 

Synnyin lahjaksi saatu on voimaa, 

Josta muualla puutetta on, 

Joka Suomea köyhäksi soimaa, 

Sisu sille on tuntematon. 

Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, 

Katajaista se on ja se kestää vaan, 

Kiven harmajan kautta se tien puhkaisee, 

Ajat vaikeatkin hallitsee. 

Kerto (2x): 

Sävel ja sanat: Jukka Kuoppamäki