Kaikkea sitä ihminen keksii - lehdestä luettua

Sanomalehti LAATOKKA Torstaina Tammikuun 8 p:nä 1931

NAISTEN 

       UHKEAT 

               MUODOT

voivat käydä vaarallisiksi paitsi miehille, jotka niiden takia lankeavat kaikkiin 1,645,876 kuolemansyntiin, myös naisille itselleen.

Sillä nyt ovat poliisit ja tullipublikaanitkin iskeneet niihin silmänsä. Nainen, joka on latuskainen kuin Enson pahvi, ei näissä herroissa herätä mitään mielenkiintoa, mutta jos näkösälle ilmestyy joku oikein rehevä Eevan tytär, silloin he ryntäävät hänen kimppuunsa »niin kuin peura janoissansa…»

Niin janoissansa. Viime aikainen kokemus on näet osoittanut, että uhkeamuotoinen naisenpuoli saattaa ollakin elävä – pirtusäiliö.

Ja se seikka jo selittääkin poliisien ja tullipublikaanien innostuksen.

Sellainen pirtunainen tietysti takavarikoidaan ja julistetaan valtiolle menetetyksi. Ainakin asianomaiset vaatekappaleet, joihin pirtu on piiloitettu.

Eikä tällainen takavarikointi ole tähän asti tuottanut erikoisia vaikeuksia.

Mutta nyt juttu käy yhä kriitillisemmäksi.

Pirtunaiset ovat tulleet niin oveliksi, etteivät enää pistäkään tuliliemilekkereitä nimettömiinsä taikka muualle vaatteisiinsa.

Eräs heistä on Tukholman satamaviranomaisille tunnustanut kuljettaneensa melkoisia määriä spriitä käyttämällä kumilla päällystettyjä kankaasta valmistettuja irtonaisia – rintoja. Hän on samalla kertonut, että tuollaisia »irtorintoja» on myytävänä eräissä Saksan ja Itämerenmaiden satamakaupungeissa ja että niiden myyjät kaupittelevat semmoisia halukkaasti naisille, jotka palvelevat kieltolakimaihin kulkevissa laivoissa.

Sillä lailla.

Nyt kun tämä mukava spriinkuljetuskeino on tullut tunnetuksi, ei kellään ruumikkaalla ja korkeapovisella naisella ole hauskat oltavat. Spriitä nuuskivat poliisit ja tullimiehet käyvät kohta häneen käsiksi ja kopeloivat suurella mielihyvällä.

Ja koska kaikki rehevät Eevan tyttäret eivät suinkaan ole pirtunkuljettajia saattaa tämä toimenpide joskus kohdata sellaisiakin naisia, joiden povessa ei ole pisaraakaan kiellettyä nestettä.

Silloin syntyy varmasti niin hirmuinen prosessi, ettemme uskalla sellaista kuvitellakaan.

Sillä suuttuuhan sitä ihminen pienemmästäkin. Kuten se joutsenolainen suutarikin, joka tässä äskettäin Joutsenon kankaalla n.s. Sopen tiehaarassa sai raivokohtauksen senvuoksi, ettei mahtunut linja-autoon.

Mainittu suutari ei kyllä ollut erikoisen rehevämuotoinen, mutta hänellä oli runsaanlaisesti matkatavaroita, m.m. suutarin ompelukone.

Kun sitten linja-auton kuljettaja ei parhaalla tahdollakaan saanut sijoitettua suutarin kapistuksia ennestään täpötäyteen autoon, niin hän vain huiskautti surumielisesti kättään, pani auton käyntiin ja jätti suutarin kankaalle. Silloin suutari suuttui. Hän kokosi kaiken omaisuutensa yhteen kasaan, kirosi karkeasti ja sytytti koko hoidon palamaan.

Muutamassa minuutissa oli tuhansien markkojen arvoinen omaisuus romuläjänä.

Minkä jälkeen suutari seuraavaa autoa odottamatta katosi kiireesti paikkakunnalta.

Sellaista se suuttumus teettää. Menkäähän vain publikaanit kopeloimaan niitä uhkeapovisia Vestan neitsyeitä!

Eino Johannes

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1740090?page=3