Sanomalehti LAATOKKA Torstaina
Tammikuun 8 p:nä 1931
NAISTEN
UHKEAT
MUODOT
voivat käydä vaarallisiksi paitsi
miehille, jotka niiden takia lankeavat kaikkiin 1,645,876 kuolemansyntiin, myös
naisille itselleen.
Sillä nyt ovat poliisit ja
tullipublikaanitkin iskeneet niihin silmänsä. Nainen, joka on latuskainen kuin
Enson pahvi, ei näissä herroissa herätä mitään mielenkiintoa, mutta jos
näkösälle ilmestyy joku oikein rehevä Eevan tytär, silloin he ryntäävät hänen
kimppuunsa »niin kuin peura janoissansa…»
Niin janoissansa. Viime aikainen
kokemus on näet osoittanut, että uhkeamuotoinen naisenpuoli saattaa ollakin
elävä – pirtusäiliö.
Ja se seikka jo selittääkin poliisien
ja tullipublikaanien innostuksen.
Sellainen pirtunainen tietysti
takavarikoidaan ja julistetaan valtiolle menetetyksi. Ainakin asianomaiset
vaatekappaleet, joihin pirtu on piiloitettu.
Eikä tällainen takavarikointi ole
tähän asti tuottanut erikoisia vaikeuksia.
Mutta nyt juttu käy yhä
kriitillisemmäksi.
Pirtunaiset ovat tulleet niin
oveliksi, etteivät enää pistäkään tuliliemilekkereitä nimettömiinsä taikka
muualle vaatteisiinsa.
Eräs heistä on Tukholman
satamaviranomaisille tunnustanut kuljettaneensa melkoisia määriä spriitä
käyttämällä kumilla päällystettyjä kankaasta valmistettuja irtonaisia – rintoja.
Hän on samalla kertonut, että tuollaisia »irtorintoja» on myytävänä eräissä
Saksan ja Itämerenmaiden satamakaupungeissa ja että niiden myyjät kaupittelevat
semmoisia halukkaasti naisille, jotka palvelevat kieltolakimaihin kulkevissa
laivoissa.
Sillä lailla.
Nyt kun tämä mukava
spriinkuljetuskeino on tullut tunnetuksi, ei kellään ruumikkaalla ja
korkeapovisella naisella ole hauskat oltavat. Spriitä nuuskivat poliisit ja
tullimiehet käyvät kohta häneen käsiksi ja kopeloivat suurella mielihyvällä.
Ja koska kaikki rehevät Eevan
tyttäret eivät suinkaan ole pirtunkuljettajia saattaa tämä toimenpide joskus
kohdata sellaisiakin naisia, joiden povessa ei ole pisaraakaan kiellettyä
nestettä.
Silloin syntyy varmasti niin
hirmuinen prosessi, ettemme uskalla sellaista kuvitellakaan.
Sillä suuttuuhan sitä ihminen pienemmästäkin. Kuten se joutsenolainen suutarikin, joka tässä äskettäin Joutsenon kankaalla n.s. Sopen tiehaarassa sai raivokohtauksen senvuoksi, ettei mahtunut linja-autoon.
Mainittu suutari ei kyllä ollut
erikoisen rehevämuotoinen, mutta hänellä oli runsaanlaisesti matkatavaroita,
m.m. suutarin ompelukone.
Kun sitten linja-auton kuljettaja ei
parhaalla tahdollakaan saanut sijoitettua suutarin kapistuksia ennestään
täpötäyteen autoon, niin hän vain huiskautti surumielisesti kättään, pani auton
käyntiin ja jätti suutarin kankaalle. Silloin suutari suuttui. Hän kokosi
kaiken omaisuutensa yhteen kasaan, kirosi karkeasti ja sytytti koko hoidon
palamaan.
Muutamassa minuutissa oli tuhansien
markkojen arvoinen omaisuus romuläjänä.
Minkä jälkeen suutari seuraavaa autoa odottamatta katosi kiireesti paikkakunnalta.
Sellaista se suuttumus teettää. Menkäähän vain publikaanit kopeloimaan niitä uhkeapovisia Vestan neitsyeitä!
Eino Johannes
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1740090?page=3
